Perjantai eikä torstaikaan ollut hirveämmin toivoa täynnä. Tässä on nyt todellakin kerennyt toivoa jo vaikka mitä. Ja en suinkaan ole toivonut, että saisin nukkua tms. Tässä vaiheessa toivo on ollut paljon arvokkaampaa. Yrittänyt toivoa, että pieni, hento ihminen paranisi ja pääsisi kotiin perheensä luo. Todellakin tämä hetki on taas näyttänyt mihin kaikkeen ystävyys taipuu ja voin vannoa, että meidän ystävyys on vankalla pohjalla. Ennen kaikkea on kiittäminen ystävääni siitä, että voin todellakin olla avuksi ja auttaa niin paljon kun voin vaan auttaa. Vaikka ei kyseessä ole oma lapsi niin on häneen syntynyt vahva side, kiitos jatkuvan ravaamisen heidän perheensä luona. (toivoisin, että hymyilisit vähän ;))
Olen jotenkin niin pöyristynyt miten yhtä perhettä voidaan koetella noin paljon ja pientä ihmistä.
Toivon todellakin pikaista paranemistä hänelle, joka on sairaalassa ja voimia perheelle <3
<3:llä Riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti