Olen miettinyt (jälleen kerran) näitä ihmisten mielle yhtymiä.. Miten ihmiset mieltävät jos mennään kihloihin niin se tarkoittaisi heti, että odotetaan lasta tai sitten ollaan menossa naimisiin. Juttelin kaverini kanssa puhelimessa, hän on kihloissa miehensä kanssa eikä heillä ole lapsia. Kyselin hänen mielipidettään asiasta, kun hetken jo luulin, että kuvittelen kaiken. Onnekseni hän oli myös samoilla linjoilla asiassa kysymyksiä naimisiin menosta ja lapsien saannista on paljonkin ilmassa. Olen myös miettinyt sitä, että jos pari on onnellinen kihloissa ollessa niin minkä ihmeen takia sitä pitäisi olla naimisiin heti ryntäämässä. Nyt kummiskin eletään 2000-lukua. Tietenkin joidenkin mielestä kihloihin meno on lupaus naimisiin menosta, mutta tätäkään asiaa ei pitäisi minusta yleistää niin paljon. Eikös se loppu peleissä ole parin päätettävä asia aikooko he mennä naimisiin puolen vuoden sisällä vai mahdollisesti 10 vuoden päästä. Me ollaan ainakin J:n kanssa ihan tyytyväisiä tähän hetkeen ja tähän mitä meillä tällä hetkellä on. No toinen asia mitä olen myös tässä miettinyt niin on tämä lasten saanti homma.. Nyt vähälle aikaa omalle kohdalle on tullut ihan ketutukseen asti kyselyitä siitä, että millon teille tulee vauvoja, milloin, milloin... Todellakaan emme elä millään 1900-luvulla, jolloin oli itsestään selvyys kun kihloihin mennään niin se on lupaus avioliitosta ja sen jälkeen saadaan lapsia. Jotenkin tämä maailma on niin jäljessä kaikesta kehityksestä. Tässä maailmassa on ihmisiä jotka eivät välttämättä halua lapsia elämän tilanteen takia, oli se tilanne mikä tahansa. Joskus pari haluaa vaan elää kahdestaan ja matkustella esimerkiksi. Ei mahda ulkomaan matkat onnistua kouluikäisten lasten kanssa silloin millon huvittaa. Vai onko käsitys ihan väärä? Toki lapsista ei tarvitse tehdä estettä mutta ei niitä nyt minun jären mukaan voi raahata jonnekkin Thaimaaseen kesken kouluvuoden loma aikojen ulkopuolella. Monikaan ei varmasti mieti kysyessään sitäkään, että tällä hetkellä on aika paljon pareja mitkä ovat olleet yhdessä monia monia vuosia ja heillä ei ole lapsia.Nämä kysymykset voivat satuttaa kovastikkin jo senkin takia, että niitä tulee vuodesta toiseen ja toisekseen monella voi olla lapsettomuus taustalla minkä takia niitä lapsia ei voida saada vaikka niitä haluttaisiin kuinka paljon. Minulla on yksi vanhempi naispuolinen tuttava jolla on ollut tilanne, että he eivät voi saada lapsia vaikka he haluaisivat. Heidän liittonsa on meinannut kaatua siihen kun heiltä on kyselemällä kyselty ja tivattu. Heilläkään ei tilanne rauhoittunut ennen kuin tämä nainen oli sanonut suoraan, että he eivät voi saada lapsia.
Mietitään tilannetta omalle kohdalle varmasti kyselyt sattuisi jos tilanne todellakin olisi sellainen, että ei voisi saada lapsia vaikka niitä haluaisi. Joutavan päiväiset utelut voisivat sinänsä loppua. Kaikista ei vaan ole suoraan sanomaan asiaa niinkun se on. Ennen kaikkea kyselyt yleinsä ovat tulleet ihmisiltä jotka ovat tulleet raskaaksi tyyliin siitä, että pyyhkii miehen kanssa samaan pyyhkeeseen. Mikäs hätä heillä on, he ovat saaneet jo lapsia. Kuulostan varmasti monen mielestä tökeröltä mutta pitäisi ottaa järki käteen ja ajatella. Kaikki ei välttämättä halua lapsia juuri sillä hetkellä. Kyllä minä ainakin haluaisin ensin turvata taloudellisen tilanteen ennen kuin suunnittelemalla suunnitellaan sitä että olemme valmiita ottamaan lapsia vastaan. Toki jos lapsia on tullakseen niin en minä ainakaan sitä rupea estämään. Jokainen menee omalla tunteella ja järjellä näissä asioissa. Niihin on turha muiden puuttua. Annetaan jokaisen elää elämänsä niinkuin haluaa, jokainen meistä tietää parhaiten oman tilanteensa! Näitten pohdintojen saattelemana oikein Hyvää Keväistä Tiistaita Kaikille!
Mietin tuossa ruokaa tehdessäni, että miten moni "omistaa" hyvän päivän-tuttuja? Minulla niitä on aika paljonkin. Ja kaikille selvennökseksi, että hyvän päivän-tutut on niitä joita moikataan kun nähdään, heitetään small talkia ja toivotellaan hyvää jatkoa. Todellakin minulla niitä on aika paljon ja nimenomaan entiset koulukaverit voi sellaiseksi laskea. Ainakin sosiaalisen median nostaessaan päätään.. Tarkoitan facebookia, minulla siellä on paljonkin vanhoja koulukavereita ja nimenomaan ihmisiä keiden kanssa en ole missään tekemisissä muuten oikeassa elämässä enkä juurikaan facebookissakaan, he vain ovat kaverit-listalla. En juurikaan etes heidän kanssa juttele. Saatetaan hyvällä tuurilla moikata jos kaupassa näkee. Mistä tämä "hamstraaminen" kaverit-listalle johtuu? Vai halutaanko me vaan, että ne vanhat koulukaverit siellä on? Kun joskus ollaan oltu rinnakkais luokalla. Ja toinen mitä olen miettinyt niin työkaverit entisistä työpaikoista. Minkä takia heidät otetaan kavereiksi jos heidän kanssaan ei olla tekemisissä eikä olla oltu pitkään aikaan samassa työpaikassa. Ihmis mieli on hyvin mielenkiintoinen. Myös miten helppoa esim. facebookissa on hyllyttää ihminen, sinä pystyt estämään hänet ja sen jälkeen hän ei löydä sinua. Pystyt käytännossä katsoen katoamaan kokonaan jonkun ihmisen elämästä sosiaalisessa mediassa. Mutta miksi me ei voida kadota myös oikeassa elämässä yhtä helposti? Miettikään miten kätevää olisi välillä tehdä totaalinen katoamis temppu kun elämä alkaa tökkiä pahemman kerran. Tai toki täällä pystyy katoamaan hetkeksi jos niin tahtoo, laittamalla puhelimen kiinni ja olemalla kotona. Sitten seuraavaksi huoleksi muodostuu se, että jos ei halua kadota kaikkien ihmisten elämästä. Minulla ei ainakaan vielä ole ollut sellaista tilannetta, että haluaisin kaikkien ihmisten elämästä kadota. En halua kadota vanhempieni elämästä, enkä omasta elämästäni. Tykkään elää juuri tämän hetkistä elämääni, olen kiintynyt tähän.
Oikein mukavaa ja mietteliästä lauantaita kaikille <3
Perjantai eikä torstaikaan ollut hirveämmin toivoa täynnä. Tässä on nyt todellakin kerennyt toivoa jo vaikka mitä. Ja en suinkaan ole toivonut, että saisin nukkua tms. Tässä vaiheessa toivo on ollut paljon arvokkaampaa. Yrittänyt toivoa, että pieni, hento ihminen paranisi ja pääsisi kotiin perheensä luo. Todellakin tämä hetki on taas näyttänyt mihin kaikkeen ystävyys taipuu ja voin vannoa, että meidän ystävyys on vankalla pohjalla. Ennen kaikkea on kiittäminen ystävääni siitä, että voin todellakin olla avuksi ja auttaa niin paljon kun voin vaan auttaa. Vaikka ei kyseessä ole oma lapsi niin on häneen syntynyt vahva side, kiitos jatkuvan ravaamisen heidän perheensä luona. (toivoisin, että hymyilisit vähän ;)) Olen jotenkin niin pöyristynyt miten yhtä perhettä voidaan koetella noin paljon ja pientä ihmistä. Toivon todellakin pikaista paranemistä hänelle, joka on sairaalassa ja voimia perheelle <3
Sunnuntaina alkaa olla viikonloppu ohitse.. Kuulostaa painajaismaiselta.. Mutta niinhän se on. Tämä sunnuntai ei ole suinkaan mennyt lepopäivänä, pyykkiä on pesty ja muutenkin yritetty kyhäillä jotakin. J kaivaa autoa hangesta ja niin edespäin. Todellakin nämä asiat pakottaa muutto, muuten luulisin, että asioita olisi ruvettu tekemään keväämmällä kun olisi ollut vähemmän lunta ja enemmän lämpöä. Josta tulikin mieleen kevät ihan oikeasti kun alkaa lumet sulaa ja aurinko lämmittää mahdollisesti myös ensimmäisiä leskenlehtiä näkee tien penkoilla. Kevät on oikein kaunis ja ruma yhtä aikaa, kaikkine hiekkakasoineen tien reunoilla ja myös roskineen, jota ihmiset ovat heitelleet auton ikkunoista pihalle. Mutta siitä huolimatta niin nättiä, puut alkavat herätellä itseään, hiirenkorvia on puissa. Ja minulle siinä vaiheessa allergia, allergialääkkeet ja paketillinen nessuja. Silti minä odotan kevättä vaikka pelkkä ajatus keväästä saa silmät vuotamaan ja turpoamaan, nenän vuotamaan ja aivastuttamaan. Kevät on aikaa jolloin itsekkin herättelet itsesi talven jälkeisestä horroksesta. Leikitellään ajatuksella jos me nukuttaisi talviunta niinkuin muumit, osattaisiinko me arvostaa enemmän kaikkea sitä ihanaa ja valkeaa meiden ympärillä. Tai niitä aamuja kun lumi on vuorannut vaippaansa puut ja kaiken. Se on kaunis näky, tai ainakin minä tykkään siitä. Ne aamut jolloin aurinko tummanpunaisena oikoo säteitään valkeaan maahan.
Joskus olenkin miettinyt sitä miten perus negatiivisiä me ihmiset välillä ollaan, lunta on taas tullut noin paljon, siellä on -20 astetta pakkasta. Sitten kesällä ollaan valittamassa kuumuudesta, täällä on niin kuuma ja taaskaan ei viime yönä nukuttu kun oli niin kuuma. Aurinko paistaa liian paljon ja yms. yms. Syksyllä sataa vettä ja on märkää.. Tähän meistä varmasti jokainen sortuu. Yrittäkäämme siis nauttia kaikista vuodenajoista samalla tavalla kun muustakin elämästä. Kaveritkin on kuin vuodenajat jokainen on erilainen ja jokaisella on omat luonteen piirteet, ihan samalla tavalla kuin vuodenajoillakin. ;) Nauttikaamme siis kavereista jotka ovat kuin vuodenajat ja vuodenajoista niinkuin kavereista :)
Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille! <3:llä Riina
Heissuli vei! Todellakin blogi sai nyt uutta ilmettä uudella kuvalla :) Vähän vaihtelua kun kevätkin on tulossa huimaa vauhtia. Kevät tuulet todellakin puhaltaa ja me ollaan muuttamassa koko konkkaronkka uuteen kotiin. Käytiin kyseistä paikkaa katsomassa jo viime syksyn puolella mutta silloin ei vielä meidän kohdalla tärpännyt. Mutta nyt sitten onni oli matkassa ja hyvinkin saatiin tämä kyseinen uusi koti. Olen kyllä huimasti helpottunut.. Toki muutto jyrää voimia aika paljon mutta.. Onnen eteen on tehtävä töitä. Meillä onkin tällä hetkellä sellainen pahvilaatikko viidakko täällä valloillaan. Saadaan avaimet 28.3. torstaina ja silloin menee jo siivousvälineet uudelle paikalle odottamaan. Pitkän perjantain pyhitän siivoukselle ja silloinkin oli tarkoitus saada jo pakattuja tavaroita vietyä. Loppu kuulle ja alkavalle on kyllä ohjelmaa ihan reippaasti. Sain sentäs käsitöitäkin tehtyä.
Tein lintuneulatyynyn, kun todellakin (hävettää myöntää) en omistanut neulatyynyä.. Mutta nyt sellainen minulla on :) Ohje on Suuri Käsityö-lehdestä 1/2013
Mutta pupuset nyt lähden leipomus hommiin. <3:llä Riina
