Mietin tuossa ruokaa tehdessäni, että miten moni "omistaa" hyvän päivän-tuttuja? Minulla niitä on aika paljonkin. Ja kaikille selvennökseksi, että hyvän päivän-tutut on niitä joita moikataan kun nähdään, heitetään small talkia ja toivotellaan hyvää jatkoa. Todellakin minulla niitä on aika paljon ja nimenomaan entiset koulukaverit voi sellaiseksi laskea. Ainakin sosiaalisen median nostaessaan päätään.. Tarkoitan facebookia, minulla siellä on paljonkin vanhoja koulukavereita ja nimenomaan ihmisiä keiden kanssa en ole missään tekemisissä muuten oikeassa elämässä enkä juurikaan facebookissakaan, he vain ovat kaverit-listalla. En juurikaan etes heidän kanssa juttele. Saatetaan hyvällä tuurilla moikata jos kaupassa näkee. Mistä tämä "hamstraaminen" kaverit-listalle johtuu? Vai halutaanko me vaan, että ne vanhat koulukaverit siellä on? Kun joskus ollaan oltu rinnakkais luokalla. Ja toinen mitä olen miettinyt niin työkaverit entisistä työpaikoista. Minkä takia heidät otetaan kavereiksi jos heidän kanssaan ei olla tekemisissä eikä olla oltu pitkään aikaan samassa työpaikassa. Ihmis mieli on hyvin mielenkiintoinen. Myös miten helppoa esim. facebookissa on hyllyttää ihminen, sinä pystyt estämään hänet ja sen jälkeen hän ei löydä sinua. Pystyt käytännossä katsoen katoamaan kokonaan jonkun ihmisen elämästä sosiaalisessa mediassa. Mutta miksi me ei voida kadota myös oikeassa elämässä yhtä helposti? Miettikään miten kätevää olisi välillä tehdä totaalinen katoamis temppu kun elämä alkaa tökkiä pahemman kerran. Tai toki täällä pystyy katoamaan hetkeksi jos niin tahtoo, laittamalla puhelimen kiinni ja olemalla kotona. Sitten seuraavaksi huoleksi muodostuu se, että jos ei halua kadota kaikkien ihmisten elämästä. Minulla ei ainakaan vielä ole ollut sellaista tilannetta, että haluaisin kaikkien ihmisten elämästä kadota. En halua kadota vanhempieni elämästä, enkä omasta elämästäni. Tykkään elää juuri tämän hetkistä elämääni, olen kiintynyt tähän.
Oikein mukavaa ja mietteliästä lauantaita kaikille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti