TOPPI:a ja Koti-juttuja

Heissan puput! <3 Tänään alkoikin sitten neljän viikon rutistus päiväkoti topissa, siihen sisältyy kolme näyttö tehtävää ja eivät ihan helpoimmasta päästä ole. Ensiksi minun täytyy havainnoida jotakin ryhmän lapsista ja sitten täytyy pitää Vasu-keskustelu vanhempien kanssa. Ja toiminta tuokio, minusta tämä toiminta tuokio on kaikista helpoin. 
Tänään oli töissä (eli topissa) 8.45-15.45 ja kyllä tykkäsin kovasti olla, jotenkin on vaan niin kivaa puuhata lasten kanssa ja kun ohjaajakin on ihan huippu! :) Tänään oli myös keskustelua ohjaajan kanssa tulevasta neljästä viikosta ja muutenkin käytiin päiväkodin toimintaa läpi josta en nyt viitsi tänne lätistä. 
Aika on taas mennyt huisia vauhtia viime postauksesta, nytkin piti ihan niskasta ottaa itseä kiinni jotta sain aikaiseksi kirjoittaa tänne. Olen tuossa J:lle neulomassa villasukkia tosin jää nähtäväksi, että mikä talvi ne valmistuu. Lauantaina olinkin luistelemassa Ihanan H:n ja hänen lasten kanssa :) Ja kuinka ollakkaan kestin pystyssä vaikka hetken jo pelkäsinkin jotta takamus on kovilla. Eilinen sitten meni ruokia tehdessä, tein herkkusieni pekoni houkutusta :) Slurps.. Oli kyllä hyvää. Myös jauheliha pihvejä tuli väkrättyä. Tänään onkin sitten ollut pyykkipäivä ja huomenna jatkuu.. Mikäli kiireiltäni ehdin.. Katsottiin myös tuossa J:n kanssa leffaa ihan kahdestaan <3 Se jos mikä on laatuaikaa! Ei sitä pieni ihminen paljoa iloja tarvitse kun tulee onnelliseksi. Laatuaika on nykyisin niin häilyvä käsite: osa mieltää sen sellaiseksi, että pitää käydä elokuvateatterissa katsomassa elokuvia tai syömässä ulkona. Mutta jos sellaiseen ei ole varaa (en tarkoita pelkkää rahaa mutta tässä huushollissa AIKA on enemmänkin ongelma.) niin on melkein pakko nauttia niistä pienistä hetkistä. Ja sitä paitsi mikä sen mukavampaa kun käpertyä kullan kainaloon omalle sohvalle, kynttilän valoon katselemaan elokuvaa? ;) Tai mikä jottei nauttia kynttilä "illallinen" kotona? 
Vaaditaanko me todellakin liikaa vai eikö me olla vaan tyytyväisiä siihen mitä meillä on? 
Tässä vuosien mittaan on oppinut arvostamaan niitä hetkiä jotka kerkeää viettää yhdessä, eikä tässä talossa se ainakaan helppoa ole opiskeluiden yms. asioitten kanssa. 

Nauttikaa ihan oikeasti siitä mitä on! Älkääkä olko katkeria siitä, että kun ei pääse leffaan yhdessä tai ulos syömään. Meilläkin oli koko tämän päivän elokuva tuokion lapsi kotona mutta ei se meitä häirinnyt kun sen ei anna häiritä!
Rakastakaa niitä hetkiä ja ihmisiä kun se on mahdollista. Sekunnit kulkee minuuteiksi ja minuutit tunneiksi, tunnit päiviksi ja päivät viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi. Ja vuodet muistoiksi. 

Hyvää yötä rakkaat! 
<3:llä Riina